Sosiaaliset suhteet: Onnellisuuden salainen ase

Jos luulet, että onnellisuuden salaisuus löytyy yksisarvisista, lottovoitoista tai siitä, että saat kaikki luokan nuoret istumaan hiljaa koko tunnin, olet osittain oikeassa. Mutta vain osittain. Tämän kaiken yläpuolelle kiilaa nimittäin asia, joka on tutkitusti tärkein yksittäinen onnellisuuden lähde: muut ihmiset. Kyllä vain, me sosiaaliset apinat olemme tehty elämään laumassa!

Kukapa olisi uskonut, että se, minkä monet meistä oppivat hiekkalaatikolla (tai taistelivat siitä), pitää paikkansa: ihmiset tarvitsevat toisiaan. Tutkimus toisensa perään huutaa kuorossa, että vahvat, merkitykselliset sosiaaliset suhteet ovat avain pitkäkestoiseen onnellisuuteen, terveyteen ja jopa siihen, että jaksat kuunnella ”mun elämä on pilalla” -valitukset vuodesta toiseen. Se ei ole mikään pehmeä humpuukijuttu, vaan tieteellisesti todistettu fakta. Aivomme nauttivat yhteydestä ja läheisyydestä. Ne suorastaan palkitsevat meitä dopamiinisuihkuilla, kun koemme yhteyttä muihin – vähän kuin palkinto siitä, että olemme edelleen hengissä ja osa heimoa.

Opettajana, erityisesti haastavissa ympäristöissä, sosiaalisten suhteiden merkitys korostuu entisestään. Kun työpäivä on yhtä tunnekoukkua ja vaikeaa nuorta, on ensiarvoisen tärkeää, että sinulla on ihmisiä, jotka ymmärtävät, kuuntelevat ja muistuttavat sinua siitä, että olet enemmän kuin työroolisi. Tai että joskus on ihan ok haaveilla lottovoitosta.

Miten sitten panostaa tähän onnellisuuden superaseeseen?

1. Kollegat: Huumorin ja selviytymisen tukipilarit

   • Jaetut tarinat ovat parasta terapiaa: Kukaan ei ymmärrä opettajan arkea paremmin kuin toinen opettaja. Vaihda kuulumisia, jaa ne päivän absurdeimmat hetket tai se turhauttava keskustelu, jossa yritit selittää eroa ”sanan” ja ”sanan” välillä. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, ja jaettu harmitus on puolitettu harmitus – etenkin kun se päättyy yhteiseen nauruun (tai kahviin).
   • Tukiverkosto on korvaamaton: Kun seinä nousee eteen tai olet aivan poikki, kollegat voivat tarjota käytännön apua, henkistä tukea tai vain sen tiedon, että ”et ole yksin”. Muista tarjota samaa tukea takaisin! Se on vähän kuin hengenpelastusliivi opetusmeren tyrskyissä.
   • Positiivinen työyhteisö leviää: Kun kollegojen kesken vallitsee avoin ja kannustava ilmapiiri, se heijastuu suoraan oppilaisiin. Kokeile vaikka – jaa hymy, kysy kuulumisia, kehu onnistumista. Ei se ole rakettitiedettä, mutta se tekee ihmeitä.

2. Ystävät: Ankkurit arjen ulkopuolella

   • Muista kuka olet työn ulkopuolella: Ystävät ovat niitä, jotka muistavat sinut ennen sitä pakollista ”opettajan” roolia. He eivät kysele kokeista tai kurssivalinnoista, vaan he ovat kiinnostuneita SINUSTA. Pidä näistä suhteista kiinni kuin hukkuva oljenkorresta.
   • Oma elämä on elinehto: Vaikka rakastaisit työtäsi, on elintärkeää, että sinulla on harrastuksia, mielenkiinnon kohteita ja ihmisiä, joiden kanssa voit puhua muustakin kuin opetussuunnitelmista tai nuorten mielenterveysongelmista. Se auttaa pitämään pään pinnalla ja antamaan perspektiiviä. Ja myös sitä, että sinulla on jotain, mitä odottaa.

3. Perhe: Onnellisuuden perusta

   • Rakenna turvasatama: Perhe, oli se sitten verisukulaisia tai ”sielunperhettä”, on usein se paikka, josta haemme turvaa ja ehdotonta hyväksyntää. Panosta näihin suhteisiin aktiivisesti. Vaikka arki olisi hektistä, pienetkin eleet – yhteinen ateria, lyhyt puhelu, halaus – vahvistavat siteitä.
   • Suojaa aikaasi: Opettajan työ voi helposti syödä koko elämän. Onnellisuuden kannalta on tärkeää asettaa rajoja. Kun olet kotona, ole läsnä. Työt odottavat huomiseen (tai ainakin iltaan asti, kun muut ovat nukkumassa, jos olet niin vimmainen).

Miten käytännössä?

• Aikaa ja läsnäoloa: Se ei ole aina helppoa, mutta varaa kalenteriisi aikaa ystäville ja perheelle. Ja kun olet heidän kanssaan, ole oikeasti läsnä, puhelin taskussa.
• Aktiivinen kuuntelu: Kuuntele avoimesti ja aidosti. Se on parasta lahja, jonka voit antaa.
• Kiitollisuus: Muista ilmaista kiitollisuutesi niille ihmisille, jotka ovat tukenasi. Pieni ”kiitos, että kuuntelit” voi tehdä ihmeitä.
• Pyydä apua: Tunnista, milloin tarvitset tukea ja uskalla pyytää sitä. Sekään ei ole heikkoutta, vaan viisautta.

Onnellisuuden salainen ase ei ole raketti tiede. Se on hymy, olkapää, kuppi kahvia kollegan kanssa, illallinen ystävien kanssa tai pitkä puhelu perheenjäsenen kanssa. Se on se tunne, että kuuluu johonkin, että on rakastettu ja arvostettu, juuri sellaisena kuin on – virheineen, stressaantuneine opettajaminineen ja kaikkineen. Anna siis ihmisten tulla lähelle – se tekee onnelliseksi! Ja kun olet itse onnellisempi, sinusta löytyy enemmän jaettavaa myös sinne luokkahuoneen haasteisiin. Kuka tietää, ehkä joku päivä joku oppilaistakin haluaa istua ja jakaa kanssasi kahvikupillisen (alkoholittoman sellaisen, tietysti).