Kiitollisuus: Se ei ole pelkkää hömppää

Hyvä kollega, tiedän mitä ajattelet. ”Kiitollisuus? Eikö tässä pitäisi puhua jostain konkreettisesta, kuten siitä, miten saada teinit pysymään tuolissaan, eikä jostain ’fiilistelyhömpästä’?” No, anna kun yllätän. Kiitollisuus on yksi aliarvostetuimmista ja samalla tehokkaimmista työkaluista oman mielen buustaamiseen. Ja ei, sinun ei tarvitse tanssia sateessa tai julistaa rakkaustarinoita Instagramiin, jotta se toimisi.

Miksi Kiitollisuus ei ole pelkkää kukkasten nuuhkimista (tai pahimmillaan päälle liimattua positiivisuutta)?

Aivomme ovat uskomattoman taitavia tunnistamaan uhkia ja ongelmia. Tässä asiassa ne ovat kuin tiukkoja rehtoreita, jotka heti näkevät, jos joku myöhästyy tunnille tai on unohtanut kynänsä. Tämä on ollut eloonjäämisen kannalta hyvä ominaisuus (kiitos, esihistoria!), mutta nykymaailmassa se voi johtaa siihen, että keskitymme jatkuvasti puutteisiin ja epäkohtiin – niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Tässä kiitollisuus astuu kuvaan. Se ei tarkoita, että sinun pitäisi teeskennellä, ettei mikään olisi vialla tai että kaikki olisi täydellistä (varsinkaan jos juuri kävit keskustelun oppilaan vanhempien kanssa, joka sai sinut kyseenalaistamaan koko ammatinvalintasi). Sen sijaan, kiitollisuus on aktiivista huomion kiinnittämistä niihin asioihin, jotka ovat hyvin tai toimivat, vaikka ne olisivat kuinka pieniä.

Miten aivot hurahtavat kiitollisuuteen?

Kun harjoitat kiitollisuutta, aivosi saavat pienen positiivisen kemikaalicocktailin. Dopamiini ja serotoniini lisääntyvät, mikä luo hyvän olon tunnetta. Pitkällä aikavälillä tämä voi jopa muuttaa aivojen rakennetta, vahvistaen hermoratoja, jotka ovat yhteydessä tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen. Ajattele sitä aivojen salijumpana, joka treenaa niitä olemaan enemmän ”Jee!” ja vähemmän ”Voi ei!”.

Käytännön harjoituksia sisäisen auringon tankkaukseen (vaikka pihalla sataisi räntää ja loman alkuun olisi vielä vuosi)

1. Kolme hyvää asiaa (aka ”Vähintään yksi ei mennyt päin seiniä -raportti”):

   • Mitä: Kirjoita (tai vain ajattele) joka ilta kolme asiaa, jotka ovat päivän aikana menneet hyvin tai joista olet kiitollinen. Niiden ei tarvitse olla suuria:
     • ”Kahvi oli juuri sopivan kuumaa.”
     • ”Se viidesluokkalainen muisti kerrankin laittaa repun naulakkoon.”
     • ”En unohtanut lounasboxia kotiin.”
     • ”Pääsin vessaan rauhassa ilman, että joku koputti oveen ja kysyi ’saanko minäkin tulla’?”
   • Miksi: Tämä pakottaa aivosi etsimään positiivisia asioita päivästä, vaikka se olisi ollut kuinka haastava. Se siirtää fokuksen ongelmista ratkaisuihin ja pieniin voittoihin.

2. Kiitollisuuskävely (tai ”Taukojumppa, jossa mietit kivoja asioita”):

   • Mitä: Kun kävelet, vaikka vain luokasta toiseen tai parkkipaikalle, kiinnitä huomiota ympäristöön ja ajattele asioita, joista olet kiitollinen.
     • ”Tämä käytävän lattia on yllättävän puhdas tänään.”
     • ”Aurinko paistaa, tai edes pilvet ovat hienon näköisiä.”
     • ”Minulla on lämmin takki (koska joku unohti sulkea ulko-oven).”
   • Miksi: Yhdistää fyysisen aktiivisuuden mielen harjoitukseen ja auttaa irrottautumaan työasioista hetkeksi.

3. Kiitollisuuskivi (tai ”Onnenkivi, joka ei ole kadonnut teinin taskuun”):

   • Mitä: Etsi pieni kivi tai jokin muu esine, jota pidät taskussasi. Aina kun kosket siihen päivän aikana, ajattele yhtä asiaa, josta olet kiitollinen. Se voi olla sama tai eri asia joka kerta.
   • Miksi: Luo fyysisen muistutuksen kiitollisuudesta ja auttaa ottamaan lyhyitä, positiivisia mikroseja työntäyteisen päivän keskellä.

4. Kiitosviesti (aka ”Tunnustus siitä, etten minä aina tiedä kaikkea”):

   • Mitä: Lähetä lyhyt kiitosviesti (tekstarilla, sähköpostilla, tai jos olet rohkea, sanomalla ääneen) jollekin, joka on tehnyt jotain mukavaa, pientä tai suurta.
     • ”Kiitos, että lainasit sen punaisen kynän – se pelasti minut!”
     • ”Kiitos, kun toit minulle kahvia, kun minulla oli kädet täynnä paperia ja hermot riekaleina.”
     • ”Kiitos, että kuuntelit, kun valitin siitä kurittomasta seitsemäsluokkalaisesta.”
   • Miksi: Paitsi että se levittää hyvää mieltä ja vahvistaa ihmissuhteita, myös kiitoksen antaminen aktivoi omia onnellisuuskeskuksiasi. Se on win-win!

Miksi tämä on erityisen tärkeää sinulle, opettaja?

Opettajan työ on henkisesti kuormittavaa. Stressaavat tilanteet, vaatimukset, haastavat nuoret ja vanhemmat voivat viedä ilon työstä. Kiitollisuuden harjoittaminen ei pyyhi ongelmia pois, mutta se antaa sinulle työkalun, jolla voit tietoisesti palauttaa mieltäsi kohti positiivisempaa ja resiliivimpää tilaa. Se auttaa sinua näkemään pientenkin onnistumisten ja ilonpilkahdusten merkityksen, kun tuntuu, että koko maailma kaatuu päälle.

Anna siis kiitollisuudelle mahdollisuus. Se ei ehkä muuta koko kouluarkea yhdessä yössä, mutta se voi muuttaa tapaa, jolla koet sen – ja se on jo aika paljon! Ja kuka tietää, ehkä jonain päivänä joku oppilas on kiitollinen sinulle siitä, että annoit hänelle lisäminuutteja palauttaa sen rästitentin. Silloin olet onnellinen ja samalla kiitollinen. Voilá!