
Okei, hyvät kollegat! On aika riisua vaaleanpunaiset lasit ja pistää kumisaappaat jalkaan, sillä me sukelletaan syvälle onnellisuusmyyttien mutalätäkköön. Unohtakaa hetkeksi ne Instagram-vaikuttajien täydelliset aamujoogat auringonnousussa ja sirotelkaa tilalle realistista (ja vähän kyynistä) koulumaailman karua todellisuutta. Tässä osiossa murskaamme ne paineet ja uskomukset, jotka estävät meitä olemasta onnellisia. Ja kyllä, tähän sisältyy sekin, ettei sinun tarvitse hymyillä väkisin – paitsi ehkä silloin, kun katsot salaa hauskaa meemiä koetuntia valvoessasi.
Mörkö 1: onnellisuus on jatkuvaa iloa ja hymyilyä (eli olet robotti tai hurmiossa)
Totuus: Jos hymyilet aina, olet todennäköisesti joko valepuvussa oleva tekoäly tai olet juuri ostanut uuden, kiiltävän kahviautomaatin opettajainhuoneeseen. Ja sekin ilo hiipuu, kun joku unohtaa täyttää vesisäiliön.
Onnellisuus ei tarkoita, että sinun pitäisi jaksaa hihitellä vielä senkin jälkeen, kun oppilas on heittänyt paperilennokilla (joka muuten näyttää vähän sinulta), tai kun se teini tuijottaa tyhjyyteen jo viidettä tuntia putkeen, vaikka selität elämäsi tärkeintä asiaa. Ihmisinä koemme koko tunneskaalan – ilosta turhautumiseen, väsymyksestä innostukseen. On täysin sallittua, jopa suotavaa, tuntea välillä, että tämä päivä on ollut kuin hidastettu elokuva, jossa sinä yrität paeta juoksumatolla. Onnellisuus on kykyä hyväksyä tämä tunneskaala ja navigoida sen läpi, ei sitä, että tunkee kaikki ”negatiiviset” tunteet maton alle.
Mörkö 2: onnellisuus vaatii täydellistä elämää (ja opetusryhmää!)
Totuus: Jos odotat täydellistä elämää tai (pyhä jumala!) täydellistä opetusryhmää, tulet odottamaan ikuisesti. Ja siinä odotellessa se aito onnellisuus saattaa lipua ohi kuin se yksi oppilas, joka ehti käytävälle ennen kuin ehdit pyytää häntä palaamaan luokkaan.
Täydellinen elämä on todennäköisesti Photoshopattu kuva Instagramissa tai hyvin myyvän self help -kirjan kansikuva. Sen sijaan, että odottaisit, että luokassa vallitsee aina täydellinen työrauha, kaikki oppilaat ovat motivoituneita ja vanhemmat ovat pyyteettömän yhteistyökykyisiä (hah!), onnellisuus löytyy usein siitä, miten suhtaudumme niihin päivittäisiin epätäydellisyyksiin ja haasteisiin. Onnellisuus ei ole maali, jossa kaikki ongelmat ovat poissa, vaan pikemminkin matka, jolla opimme tanssimaan sateessa – tai ainakin opettamaan samalla, kun pulpetista kuuluu epämääräistä pörinää.
Mörkö 3: onnellisuus tarkoittaa ongelmatonta olemassaoloa (eli olet lomalla havaijilla, Et koulussa)
Totuus: Jos sinulla ei ole yhtään ongelmaa, tarkista pulssisi. Olet ehkä… no, sanotaan, että olet erittäin rentoutunut. Tai et ole opettaja.
Ongelmat ovat osa elämää ja varsinkin opettajan työtä. Konfliktit, haasteet, budjettileikkaukset, paperipino, joka kasvaa nopeammin kuin viidakko – ne eivät katoa, vaikka kuinka toivoisit ja piilottaisit ne kaappiin. Onnellisuus ei ole ongelmien puuttumista, vaan kykyä navigoida niiden läpi tai hyväksyä ne. Se on sitä, että vaikka tunnetkin välillä olevasi lastenhoitaja, psykologi, motivaatiopuhuja ja byrokraatti samanaikaisesti, löydät silti pienen hetken, jolloin voit nauraa (tai itkeä) itsellesi tai tilanteen absurdeille käänteille. Vastoinkäymiset ovat kasvun paikkoja, vaikka ne joskus tuntuvatkin vain harmaita hiuksia lisääviltä paikoilta.
Mörkö 4: onnellisuus tulee ulkoisista tekijöistä (esim. Lottovoitto, Uusi auto tai äänetön luokka)
Totuus: Jos lottovoitto tekisi pysyvästi onnelliseksi, lottovoittajien ei tarvitsisi koskaan itkeä mersun ratissa. Tai ehkä vain sateen vuoksi.
Ei se uusi interaktiivinen taulu tai kalliimpi kahvi opettajainhuoneessa tuo pysyvää onnellisuutta. Eikä se, että saat ”Vuoden opettaja” -palkinnon (vaikka se hetkellisesti tuntuukin aivan upealta ja saa sinut leijumaan pilvissä!). Materia, status, ulkoinen hyväksyntä – ne voivat antaa hetkellisen buustin tai pienen onnentunteen, mutta ne eivät ole pysyvän onnellisuuden lähteitä. Se onnellisuus tulee sisältä, ei siitä, montako kertaa luokka on ollut ääneti sinun käskystäsi. (Toki äänetön luokka on silti taivaallinen kokemus, emme kiellä sitä.)
Mörkö 5: onnellisuus on päämäärä – jokin, Mikä saavutetaan ja sitten valmis!
Totuus: Ei ole olemassa ”onnellisuus-maaliviivaa”, jonka ylitettyäsi voit levätä laakereillasi, syödä suklaakakkua ja katsella Netflixiä loppuelämän. Jos olisimme luvanneet sen, olisimme valehdelleet.
Onnellisuus ei ole staattinen tila, johon saavutaan ja jossa sitten majoitutaan ikuisesti. Ei ole päivää, jolloin heräät ja ajattelet: ”Nyt se on tässä! Olen virallisesti onnellinen, enkä enää koskaan kohtaa haasteita luokassani tai unohda merkitä kokeita.” Onnellisuus on dynaamista, se on prosessi, jatkuva matka, jossa on ylä- ja alamäkiä. Se on kuin oppilaankin oppimiskäyrä: välillä tulee takapakkia, välillä loikitaan eteenpäin, ja aina on jotain uutta opittavaa.
Yhteenveto: Unohda siis kaikki nuo paineet ja möröt, jotka kuiskaavat korvaasi, millainen ”onnellisen” opettajan pitäisi olla. Onnellisuus ei ole suoritus, vaan asenne ja taitojen yhdistelmä. Ja se alkaa siitä, että murskaamme nämä myytit ja annamme itsellemme luvan olla… no, ihmisiä. Ja opettajia. Koko tunneskaalallamme, sotkuisemmin kuin lapsen piirustus, mutta aidommin kuin se täydellinen Instagram-postaus.