Tarkoituksen löytäminen: Enemmän kuin pelkkä palkkapäivä

Okei, aloitetaan tunnustuksella: useimmat meistä nousevat sängystä aamuisin (yleensä jo ennen kukonlaulua tai teini-ikäisten heräämisaikaa) ainakin osittain siksi, että sieltä tiliotteelta löytyy joka kuukausi (toivottavasti) joku summa. Palkkapäivä on ihana ja tarpeellinen, mutta jos se on ainoa syy, miksi jaksat raahautua paikalle, onnellisuutesi taitaa roikkua aika hataralla rihmalla.

Kun elämällä ja erityisesti työllä on syvempi tarkoitus, onnellisuuskin tuntuu syvemmältä ja kestävämmältä. Se ei ole vain pintaliitoa tai hetkellistä sokeriähkyä, vaan sellaista syvää hyvänolontunnetta, joka kestää myös sen, kun Teams-kokous venyy tai joku kysyy taas kerran ”Miksi meidän pitää oppia tätä?”.

Mikä ihmeen tarkoitus? Eihän tämä ole mikään elämänkertaelokuva!

Tarkoitus ei tarkoita, että sinun pitäisi lähteä Intiaan etsimään valaistumista tai pelastamaan uhanalaisia lajeja (vaikka kumpiakin saa toki kokeilla, jos aikaa ja rahaa riittää). Tarkoitus voi olla yllättävän lähellä – jopa siellä omassa, joskus kaoottisessa, luokkahuoneessa.

Opettajan työssä voi olla hetkiä, jolloin tuntuu, että suurin saavutus on se, ettei kukaan heittänyt penkkiä ikkunasta tai polttanut rehtorin kahvinkeitintä. Mutta hei, entä ne pienet hetket, kun:

• Se yksi oppilas tajuaa jonkin asian ja silmät syttyvät?
• Se ujo nuori uskaltaa kysyä jotain ja tuntee tulevansa kuulluksi?
• Näet oppilaan kasvavan ja kehittyvän, ehkä jopa luopuen takarivin kännykkäriippuvuudestaan (ainakin hetkeksi)?
• Olet ollut se aikuinen, joka kuunteli, kun kukaan muu ei?

Nämä hetket ovat niitä, joissa työn syvempi tarkoitus usein piilee. Ne eivät välttämättä näy palkkanauhassa tai virallisten tavoitteiden täyttymisenä, mutta ne ravitsevat sielua kummasti.

Miten kaivaa esiin se syvempi merkitys, kun arki on silkkaa selviytymistaistelua?

1. Miksi aloitin tämän? Palaa perusasioihin. Miksi alun perin halusit opettajaksi? Useimmilla meistä on joku idealistinen kipinä, joka syttyi joskus. Muistuta itseäsi siitä. Olitko se, joka halusi auttaa, inspiroida, opettaa uutta, vai ehkä muuttaa maailmaa yksi nuori kerrallaan? Älä anna arjen pyyhkiä pois tätä pohjimmaista motivaatiota.
2. Pienet, mutta merkitykselliset teot: Ei tarvitse pelastaa maailmaa kerralla. Se, että kuuntelet oppilasta, annat kannustavaa palautetta, tai luot turvallisen tilan, ovat kaikki merkityksellisiä tekoja. Ne kumuloituvat ja tekevät ison eron. Ja kyllä, se on merkityksellistä, jos kukaan ei saa silmätulehdusta fläppitaulun tussista.
3. Yhteys laajempiin arvoihin: Liitä työsi omiin henkilökohtaisiin arvoihisi. Jos arvostat oppimista, tasa-arvoa, luovuutta tai kasvua, näetkö, miten työsi tukee näitä arvoja? Vaikka olisit jumissa opettamassa yläkoululaisille Suomen ilmastoalueita kymmenettä kertaa, voit silti miettiä, miten se edistää ymmärrystä maailmasta tai kriittistä ajattelua.
4. Katso eteenpäin (ja taaksepäin): Mieti, millaisen perinnön haluat jättää. Ei, ei tarvitse olla mikään Nobel-palkinnon saaja. Mutta voisiko olla, että joku oppilaasi muistaa sinut aikuisena opettajana, joka uskoi häneen? Tai joka sai matematiikan tuntumaan jopa siedettävältä? Ja samalla, muistele omia menestyksiäsi – ne hetket, kun oikeasti teit eroa jonkun elämässä. Ne ovat niitä tähtihetkiä, jotka antavat tarkoituksen.
5. Muuta näkökulmaa: Välillä tuntuu, että opettajan työ on pelkkää ongelmanratkontaa ja byrokratiaa. Yritä tietoisesti etsiä positiivisia puolia ja merkityksiä. Se on kuin yrittäisi löytää se yksi sukka, joka katosi pyykkikoneeseen – välillä joutuu kaivamaan syvältä, mutta kyllä se sieltä löytyy (yleensä).

Kun löydät syvemmän tarkoituksen siihen, miksi teet mitä teet (muunkin kuin sen, että ”en keksinyt muutakaan”), tunnet olosi merkityksellisemmäksi. Ja merkityksellisyys on yksi onnellisuuden kulmakivistä. Joten, seuraavan kerran kun tuntuu, että olet vain kävelevä Wikipedia, jolle kukaan ei kuuntele, muista: olet paljon enemmän. Olet tulevaisuuden muovaaja, ongelmanratkaisija, ja toivottavasti joku päivä joku muistaa, miten hienosti opit ratkaisemaan sen kinkkisen matematiikan tehtävän (tai edes sen, että olit se opettaja, joka aina hymyili, vaikka välitunti oli silkkaa kaaosta). Ja se on aika hemmetin hieno tarkoitus!