Onnellisuus 101: ei se ole pelkkä fiilis!

Aihe: Onnellisuus 101: ei se ole pelkkä fiilis!

Unohda siis heti kättelyssä se Hollywood-kuva, jossa ihminen hymyilee räkäisesti auringonlaskuun ilman minkäänlaisia elämän murheita. Tai se some-influensserin kiiltokuvajulistus ”aina positiivisesta” elämästä. Jos joku lupaa sinulle jatkuvaa euforiaa, tarkista, myykö hän samalla yksisarvisen sarvia tai opettajien ylikellottamista helpottavia energiageelejä. Aidon onnellisuuden rakentaminen on hieman monimutkaisempaa – ja paljon palkitsevampaa.

Mielihyvä vs. Onnellisuus: Erottele jyvät akanoista (tai karkit vihanneksista)

Hetkellinen mielihyvä on kuin se täydellisesti onnistunut suklaakakku (tai lomatunnelma, kun viimeinenkin oppilas on vihdoin jättänyt luokan): se tuntuu tosi hyvältä, mutta efekti on lyhytaikainen. Aivomme rakastavat näitä nopeita dopamiinipiikkejä – uusi auton avaimenperä, herkullinen ruoka, tai se hetki kun löydät kadonneen kaukosäätimen. Nämä ovat hedonistisia nautintoja: ne ovat tärkeitä ja mukavia mausteita elämässä, mutta ne eivät muodosta kestävää onnellisuuden perustaa. Kun kakku on syöty, pitää etsiä seuraava. Kun loma loppuu, palataan takaisin arkeen.

Opettajan arjessa hedonistisia nautintoja voivat olla se kahvitauko, kun kukaan ei kysy mitään, tai se täysin hiljainen hetki oppitunnin alussa. Ihanaahan se on, mutta se ei kannattele sinua, kun seuraavaksi luokassa lentää papereita tai teini tuijottaa tyhjyyteen, täysin immuunina maailmalle.

Mutta mitä on se oikea onnellisuus, josta me täällä höpötämme?

Psykologian näkökulmasta onnellisuus on jotain syvempää ja pysyvämpää. Se ei ole pelkkä fiilis, vaan pikemminkin yhdistelmä:

• Tyytyväisyyttä elämään: Laajempi, arvioiva näkökulma siihen, miten asiat ovat ja miten koet oman elämäsi kokonaisuutena.
• Merkityksellisyyttä: Tunnetta, että elämälläsi (ja työlläsi!) on tarkoitus, vaikka se tarkoittaisi vain yhdenkin nuoren ohjaamista kohti valoisampaa huomista tai sitä, että joku oppilas muistaa kiittää sinua viiden vuoden päästä kaupan kassalla.
• Positiivisten ja negatiivisten tunteiden tasapainoa: Kykyä kokea iloa, kiitollisuutta ja innostusta, mutta myös taitoa käsitellä pettymyksiä, turhautumista ja stressiä – ilman että koko maailma romahtaa.
• Psykologista joustavuutta: Kykyä sopeutua muutoksiin ja haasteisiin. Kuten kun opetussuunnitelma muuttuu yllättäen tai kun se kolmannen penkkirivin Jorma ei vieläkään ymmärrä murtolukuja, vaikka olet selittänyt asian 74 eri tavalla. Onnellisuus on taitoa selviytyä jopa siitä, kun takarivistä lehahtaa epäilyttävä haju.

Tämä on se eudaimoninen hyvinvointi, josta tiede puhuu. Se on kuin puutarha, jota on hoidettava ja lannoitettava jatkuvasti, ei vain satunnaisesti syötävä karkkia. Se ei tarkoita jatkuvaa euforiaa, vaan syvää tyytyväisyyden tunnetta siitä, että elät arvojesi mukaista, merkityksellistä elämää – vaikka välillä oppilaiden vanhemmat soittaisivat vihaisina tai opetustilassa olisi täysi kaaos.

Mitä tämä tarkoittaa sinulle, opettaja?

Unohda siis pyrkimys jatkuvaan hymyyn. Tavoitteesi ei ole olla aina euforinen kuin ainoa lottovoittaja (tai se viimeinen työpäivä ennen kesälomaa), vaan kehittää niitä taitoja ja asenteita, jotka auttavat sinua kokemaan syvempää tyytyväisyyttä ja merkityksellisyyttä – jopa silloin, kun luokassa lentää papereita tai teini tuijottaa tyhjyyteen. Onnellisuus ei ole maali, jonne saavut, vaan matka, jolla opit navigoimaan ja välillä jopa nauramaan itsellesi ja elämän absurdeille käänteille. Eiköhän lähdetä harjoittelemaan!